Nina Eriksson
Älä unohda tätä: Aurinko ja D-vitamiini
05.04.2016
Edellisessä kirjoituksessani varoittelin auringon säteilystä enkä suinkaan aio nyt perua sanojani. Mutta on auringosta ja UV-säteistä myös hyötyä. Niitä käytetään joidenkin ihotautien, mm. atooppisen ihon ja psoriasiksen, hoidossa. On myös viitteitä, että tasainen auringonsaanti jopa vähentäisi joidenkin syöpien syntyä mahdollisesti D-vitamiinivaikutuksen kautta. Eikä edes kaltaiseni talvi-ihminen voi vähätellä päivänkehrän valon vaikutusta mielialaan!
D-vitamiini, aurinkovitamiini, tai oikeastaan sen esiaste syntyy iholla UVB-säteilyn vaikutuksesta. D-vitamiinia tarvitaan etenkin kalsiumin imeytymiseen suolistosta. Luun tiheys heikkenee monien mekanismien kautta, jos näin ei tapahdu. D-vitamiinin puutos on yhdistetty myös lukuisiin muihin sairauksiin, kuten infektioihin, diabetekseen ja verenkiertotauteihin. D-vitamiinin onkin todettu muuttavan lukuisten geenien ilmentymistä kudoksissamme.
IBD:n esiintyvyyttä tutkittaessa on pohdittu auringonvalon ja D-vitamiinin merkitystä, koska tiedetään, että taudit ovat yleisempiä pohjoisessa kuin etelässä. On julkaistu tutkimuksia, joissa D-vitamiinin vähyys näyttää lisäävän etenkin Crohnin taudin ilmaantumista ja pahenemista sekä tulehduksellisten suolisairauksien leikkaustarvetta. Ei kuitenkaan vielä tiedetä, korjaantuvatko nämä asiat D-vitamiinia antamalla.
Suuri osa omista potilaistani kärsii monien muiden suomalaisten tavoin D-vitamiinin puutteesta. Verikokeessa mitattavan D-vitamiinipitoisuuden tulisi olla välillä 75–100 nmol/l. Moni potilaistani on ainakin talvella selvällä puutosalueella (alle 50 nmol/l). Kesällä tankattu varasto loppuu noin 1–2 kuukaudessa, mistä seuraa, että pimeinä talvikuukausina tarvitaan D-vitamiinilisää suun kautta.
Luonnollisissa elintarvikkeissa D-vitamiinia on merkittäviä määriä vain kalassa, mutta sitä on lisätty moniin maitotuotteisiin. Näitäkin syövillä pitoisuudet putoavat herkästi ilman tablettilisää.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta suosittaa ympärivuotista päivittäistä 10 µg D-vitamiinilisää vauvoille, taaperoille, raskaana oleville ja imettäville, 7.5 µg lisää lapsille ja nuorille ja 20 µg vanhuksille. 18–74 vuotiaille suositus on 10 µg päivässä tarvittaessa. Tuo tarve riippuu ruokavaliosta ja vuodenajasta. D-vitamiinin vuorokauden turvalliselle kokonaissaannille on määritetty myös ylärajansa, joka vaihtelee iästä riippuen 25–100 µg välillä.
Käytännön työssä näen kuitenkin edellisestä poiketen, että monet tai oikeastaan useimmat potilaistani tarvitsevat selkeästi ravitsemussuositusta suurempia lisäannoksia saavuttaakseen ympärivuotiset hyvät D-vitamiinipitoisuudet. Yksilöllinen tarvittava annos riippuu iästä, auringonsaannista, ihonväristä, dieetistä ja painoindeksistä. Olen joutunut vain tavattoman harvoin rajoittamaan potilaani D-vitamiinin saantia.
C-ANPROM/FI/IBDD/0305
01/2023
